Ei sen enempää

Olen aivan ihastunut Nelosen Vain elämää -ohjelmaa. En ymmärrä miksen sitä alusta saakka ruennut tv:stä katsomaan, vaan ensimmäisen kerran katsoin sarjaa pari viikkoa sitten ja tänään katsoin ruutu.fistä ekat jaksot. On hienoa nähdä mukana olevista laulajista ihan uusia puolia ja kuulla tutuista lauluista uudenlaisia versioita ja myös huomata miten kappaleet sopii todella erityylisten artistien esitettäviksi.

Erinin jakso on ollut itselleni kaikkein koskettavin, sillä Naikkareita fanitettiin niin kovasti omassa nuoruudessani ja on Erinin ihan omiakin biisejä tullut kuunneltua. Erinin jaksosta löytyi myös osio jonka kautta saan hyvän syyn hehkutta kyseistä ohjelmaa myös täällä blogissa.

Erin oli nimittäin valinnut päivänsä yhdeksi aktiviteetiksi käsitöidensä viimeistelyn (muillakin siis jää työt kesken, kiva kuulla etten ole ainoa). Kaikki pääsivät yhdessä tekemään omalle tasolleen sopivia käsitöitä.

 

Erin ja Katri virkkasivat ja neuloivat ihan oikeasti. Kyllä miehetkin virkkasivat, tai ainakin yrittivät.

 

Jari oli ihanasti pihalla. Kaikki olivat kuitenkin omassa elementissään päästessään esittämään omat versionsa Erinin tai Nylon Beatin lauluista. Taas oli itkussa pitelemistä.

Mikäs sen mukaampaa tekemistä TVn katselun ohella onkaan kuin neulominen, tästä syntyvästä tuotoksesta lisää myöhemmin.

Tallinnan tuliaiset

Pitihän Tallinnan vierailu hyödyntää ja käydä Karnaluksissa ostoksilla.

Ostin muutaman kerän erivärisiä Merino-lankoja, pari villalankakerää, taas kerran sukkalankoja raidallisiin sukkiin, elastaanilankaa myös sukkiin hyödynnettäviksi sekä uudet pyöröpuikot, mitkä on toivottavasti vielä paremmat sukkien neulomiseen 7-veljeksestä kahdet kerrallaan.

Kohta pääsen aloittamaan uudet neulokset. Mitkähän langat pääsisi ensimmäisenä käyttöön...

Ei muuten löytynyt Tallinnasta ollenkaan bambu-lankoja mitkä sopisi tiskiräteissä käytettäviksi.

Valmiit sukat

Nyt ne sukat on vihdoin valmiit, joiden aloittamisesta kerroin jo aiemmin.

Tykkään edelleen kovasti tosta tekniikasta kutoa kahdet sukat samaan aikaan. Pitänee seuraavalla kerralla kuvata vaihekuvia, jotta niitä saa tänne näytille. Pitää vielä ainakin yhdet sukat kutoa, ennenkuin uskalla mennä muokkaamaan ohjetta sopivaksi ohuemmalle langalle.

Nyt on ainakin yhdet villasukat lämmittämässä synkkää syksyä.

Syksyinen kasvihuone

Tässä kuvapläjäys siitä mitä kasvihuoneestani vielä näin syksyn tullen löytyy.

Porkkanat saavat vielä kasvaa, vaikka jo maasta otetutkin ovat olleet kunnon kokoisia. Mansikkakoisoja on sekä maahan tippuneina että vielä kypsymässä.

Tomaatteja löytyy eri värisinä. Harmittavan useat ovat vielä kuitenkin vihreitä, eikä näin viileallä ehdikkään kypsymään.

Kaiken muun takaa löytyi vielä muutama mansikkakin. Stevia on haaroittunut ja kasvanut isoksi. Lipstikkaakin löytyy vielä paljon, joten taidan tehdä lisää lipstikkajääpaloja.

Tässä vielä tämän kertainen saaliini.

Ei menny niinkun kinuskikissalla

Kesällä innostuin lehtiä lueskellessa kokeilemaan taas kerran uutta ja tällä kertaa tuli opittua paljon. Kodin kuvalehdestä löytyi Bébéjen ohje ja heti ensimmäisenä opin, että kannattaa googlettaa ennenkuin innostuu kokeilemaan jotain uutta.

Ensimmäinen ongelma ilmeni pohjataikinan tekemisessä. Ohjeen mukaan siihen ei laiteta nestettä ollenkaan, joten lopputuloksena oli pelkästään murusia. Tajusin onneksi korjata tilanteen lisäämällä munankeltuaisen, joka jäisi yli täytteen munista.

Pohjataikina ei siltikkään ollut mitenkään täydellinen, nimittäin  niistä ei saanut kunnolla muotoiltua kuppeja. Muotoilin ne suoraan kuppikakku pellille ja pohjasta tuli paksu, mutta reunat jäi olemattomiksi ja nekin tuppasi murentumaan täytettäessä.

Täytekkään ei ollut sellaista kuin odotin. Senhän pitäisi olla vaahtoa, muttei sitä missään vaiheessa vaahdotettu, joten eipä ole. Täytettä oli kaiken lisäksi ihan liian vähän, joten sitä tuli vaan nokare jokaiseen leivokseen. 

Kuorrutteesta tuli ainakin hienon väristä ja makeaa. Sitäkin sai tehä lisää kesken koristelun. Omasta mielelestäni kuorrutekin olisi saanut olla paksumpaa, jotta levittäminen olisi käynyt kätevämmin.

Lopputulos oli kuitenkin rapsakka ja makea ja kaikki tuli kyllä syötyä, mutta ei ne kyllä bébéiltä maistuneet. Saatan kokeilla vielä uudemmankin kerran bébéjen leipomista, Kinuskikissan ohjeella ehkä, jotka näyttävät ainakin paljon uskottavammilta kuin itse tekemäni. seuraavaksi kokeiluun pääsee kuitenkin muuta ennenkokeilematonta.

Mitäpä tästä opimme, googlettamisessa on voimaa. Ja kannattaa ehkä lukea ohje kunnolla ennenkuin orjallisesti tottelee.

Kesän uusi suosikkiherkku

Näin harmaana syyspäivänä on hieno hetki muistella viime kesän herkkuja.

En ole koskaan ennen käyttänyt karviaisia leivoksissa, mutta nyt oli pakko kokeilla kun kuulin karviaismarenkipiirakasta.

Pohjana on tavallinen murupohja ja täytteenä kiisseliksi keitetyt karviaiset. Lopuksi vielä pinnalle marenkivaahto.

Tämä piirakka on ihana yhdistelmä kirpsakkaa ja makeaa. Ensi kesän karviaissatoa odotellessa olen maistellut kauppojen karviaisjugurtteja, ehkä niitäkin voisi hyödyntää leipomisessa.

Syksyn ensimmäiset sukat

Päätin aloittaa syksyn neulomalla uudet villasukat. Ja nehän valmistuu nyt molemmat samaan aikaan. Ohje on Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen -kirjasta, mikä on mun tän hetkinen suosikki käsityökirjoista. Olen jo kerran aiemminkin tehnyt sukat tuosta kirjasta ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä monet muutkin.

Kärjet on nyt valmiit ja seuraava vaihe onkin kantapäät. Suunnitelmissa olisi saada nämä nyt viikonlopun aikana valmiiksi, joten nyt jatkan neulomista. Lisää infoa sitten valmiista sukista.

Kuppikakku on tähti

Olen itse ollut aina skeptinen silikoonisten kuppikkakkuvuokien suhteen. Kuuluuko kuppikakut irrottaa vuoistaan ennen tarjoilua? Irtoaako ne muka kunnolla? Nyt sain kerralla vastauksen näihin kysymyksiin, kun ostin Englannista tähden muotoisia silikonisia kuppikakkuvuokia. Ne todellakin irtoaa hyvin (en edes muistanut voidella vuokia) ja lopputulos on tosi söpö. Itse irrotin kuppikakut vuoista ennen kuorruttamista, vuoat on kyllä niin nättejä, että niitä voisi hyvin käyttää myös tarjoillessa.

Sekin hyvä puoli vielä näissä ettei tule roskaa ja rahaakaan ei kulu samalla lailla, kun ei tarvi aina ostaa uusia paperivuokia. Itse tykästyin kyllä näihin niin paljon, että ostan varmasti lisää silikonivuokia.

Vihreitä herkkuja... ja oransseja myös

Kasvihuoneesta alkaa jo saada kunnolla satoa syötäväksi saakka.

Mikä olisikaan parempi herkku sunnuntaiaamulle kuin kurkkuvoileivät, ja vielä oman maan kurkuista.

Porkkanatkin on kasvanut jo kunnon kokoiseksi, joten niitäkin pääse popsimaan.

Kuppikakkutarvikkeita osa 2

Vuorossa siis koristeet. Itselläni ei mitään ihmeellisiä koristeita ole, vaikka välillä olisi kyllä kiva tehdä koristeita esim. marsipaanista.

Ensimmäisenä erilaisia nonparelleja: appelsiininmakuisia ja ihan perus erivärisiä.

Suklaanonparelleja ja mansikkarakeita en ole kyllä tainnut kertaakaan käyttää, mutta hyvä olla kaapissa varalla.

Viimeisenä juhlavimmat koristeet eli hopeakuulat ja pienemmät helmiäiskuulat.

Lisäksi kaapista löytyy pari karkkiväripurkkia, joilla saa kuorrutukset hauskan värisiksi. Usein ei tule nonparelleja enää laitettua, koska kuorrutteet on usein niin paksuja ettei nonparellit enää tartu päälle.

Lipstikka-bataattikeitto

Bataatti on mun suosikkijuureksia, ehkä juuri sen makeuden takia. Kesäsin tulee usein mieleen tehdä sosekeittoa bataatista. Hannan innoittamana sain idean tehdä lipstikkaista bataattikeittoa.

 

 Lipstikat löytyi omasta kasvihuoneesta ja laitoin niitä ensin varovasti, koska en tiennyt miten vahvalle ne maistuu. Lopulta käytin kuitenkin kaikki keräämäni lipstikat.. Mun keittoon tuli bataattia reilusti sillä saatavilla oli vain isoja bataatteja.

 

Lopputulos oli ihanan oranssi ja samettinen. Vanilja ei omassa versiossani maistunut, taisin käyttää sitä liian varovasti. Lipstikan maun huomasi selvästi tavalliseen bataattikeittoon verrattuna.

Kasvihuoneen tilanne

Luvassa siis kuvapläjäys kasvihuoneelta. Paljon vihreitä kuvia, joista toivottavasti saatte jotain selvää.

Kasvihuoneen oikea reuna on kasvanut hillitysti ja vasen puoli muistuttaa aikalailla viidakkoa. Takana porkkanoita, ja salaattia, oikealla muutama myöhään istutettu tomaatin taimi, pari paprikaa, anista, lipstikkaa ja ruohosipuleita. Vasemmalta pilkistää tomaatiti ja mansikkakoisot.

Mansikkakoisot onkin siis sama asia kuin ananaskirsikka, minkä itse tajusin vasta nyt kun innostuin sitä googlettelemaan. Nämä mansikkakoisot kasvattaa huimasti isoja lehtiä ja kyllä siellä alkaa niitä koppiakin näkymään, yksikään ei vaan päässyt kuvaan saakka.

Viiniköynnös oli viimehetken lisäys kasvihuoneeseen ja se on jäänyt mansikkakoisojen varjoon. Sen kasvattamisesta pitäisi vielä etsiä tietoa, yritän sitä nyt ainakin saada kasvamaan vähän sivummalle, jotta se pääsisi kunnolla aurinkoon.

Stevian taimia löytyi sittenkin kaupoista, vaikkei siemeniä löytynyt mistään. Senkin kasvattamisesta ja käytöstä pitäisi saada lisää infoa. Vieressä anista.

Ensimmäisenä kasvihuoneeseen siirretyt tomaatin taimet ovat jo kasvaneet isoiksi ja kukkiakin on ilmestynyt, varret vaan ovat jääneet hiukka honteloisiksi. 

Kurkunkin taimet ovat aika ohutvartisia, mutta isoja kukkia on silti jo useita.


Satoa odotellessa onneksi yrttejä on päästy jo käyttämään keittiössä.

Loma loppui

Pari viikkoa sitten iski yllättävä kesäloma, niin blogista kuin kaikesta muustakin. Nyt olen kuitenkin takaisin koneen äärellä ja luvassa on uutta asiaa tännekkin.

Kasvihuoneessa on tapahtunut paljon kehitystä, joten sieltä ainakin näette kuvia ja selostusta uusistakin istutuksista ja pienistä ylläreistä.

Leipomusten puolelta on tulossa pari uutta kuppikakkuideaa ja lehdistä olen bonggannut muutaman leivonnaisen, mitä en ole koskaan itse kokeillut joten kohta on niidenkin aika valmistua minun keittiöstä. Suosikkikesäruoistanikin ajattelin kirjoittaa.

Käsitöiden puolella on nyt kesällä ollut inspiraatio hieman hukassa, mutta saatan vaikka ottaa ompelukoneen esiin ja tehdä jotain uutta.

Lopuksi vielä pari hämyistä juhannuskuvaa, hiukka myöhässä tosin.

Kadonnut juustokakku

Näin raparperikaudella on kokeiltava kaikkea uutta raparperista. Tällä kertaa leivoin Raparperi-valkosuklaajuustokakkua Kinuskikissan ohjeella. Itse tein yksinkertaisemman version, eli ihan tavallisen juustokakun ilman keikautusta ja erittäin hyvää tuli niinkin.

Juustokakkuun valmistin jo edellisenä iltana raparperi kiisselin, joka oli jo sellaisenaan todella maukasta. Lisäksi sekoitetin kolme erilaista vaahtoa ja lopuksi kaikki sekaisin. Ja eikun hyytymään.

Tarjosin juustokakun lisukkeena mansikka survosta ja lopputulos olikin niin herkullinen ettei siitä ehtinyt yhtäkään kuvaa ottaa. Aion tehdä uuden samanlaisen kakun juhannukseksi ja suosittelen samaa muillekkin. Juustokakut sopii todella hyvin lämpimänä kesäpäivänä valmistettaviksi, koska niitä ei tarvitse paistaa ja lopputulos on kesäisen raikas.

Kuppikakkutarvikkeita osa 1

Blogikin on joutunut vähän tauolle muiden kiireiden takia, kun en ole ehtinyt leipomaan tai käsitöitä tekemään.  Nyt kuitenkin raporttia kuppikakkutarvikkeista joita minulla on. Ensimmäisessä osassa paperivuoista ja myöhemmin koristeista.

Paperivuokia tulee usein ostettua kun kaupassa näkee hienoja, joten niitä löytyikin kaapista useampia erilaisia. Useimmiten on kuitenkin käytössä ne perinteiset valkoiset, koska niitä saa helposti lisää. Hienoimpia ei meinaa raaskia käyttää.

Takimmaisessa rivissä on Ikean paperivuokia, jotka on tavallista korkeampia ja niitä onkin hauska käyttää kun haluaa isompia kuppikakkuja. Useista ruokakaupoistakin saa jo pirteän värisiä vuokia, mutta itse en ole vielä raaskinut niitä käyttää, mutta eiköhän nekin kesän mittaan kulu. Oikeassa reunassa olevat puna-valkokuvioiset vuoat ostin jouluan alla ja ne on todettu hyviksi. Ne on himpun verran korkeampia kuin tavalliset, joten ne sopivat täydellisesti omiin muffinipelteihini (pellin reunaan ei tartu taikinaa).

Tällainen pino löytyi siis minun kaapistani. Kaupoissa näkee usein hienompiakin, muttei kaikkia raaski hinnan takia ostaa. Onneksi nämä ei mene miksikään vaikkei niitä tulisikaan käytettyä, vaan ne piristävät mieltä aina kaapin avatessa.

Macaroneja maistelemassa

Olen aina halunnut maistaa macaron-leivoksia ja tehdä niitä itsekkin. Joten päätin aurinkoisena kevät-päivänä käydä niitä ostamassa kesäisen lajitelman.

Macaronesit on aivan ihanan näköisiä, varsinkin näin eri värisinä. Maku ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä odotin. Koostumus oli todella ilmava ja välissä oli erimakuisia hilloja. Mauista oli vaikea erottaa mille ne maistuu, vaikka hedelmä tai marja olisi kuulunut maistua. Taisi tämä makuelämys olla turhan hienostunit minuun makuuni siis.

Pakkohan näitä on kuitenkin itse vielä jonain päivänä tehdä, joten nyt ainakin tiedän millaisia niiden kuuluisi olla. Esimerkiksi suklaasisälmyksellä voisi saada ainakin täyteläisemmän makuisia macaroneja.

Vaniljakuppikakut Magnolia Bakeryn tapaan

Lauantaiaamun ratoksi leivon satsin vaniljakuppikakkuja Magnolia Bakeryn ohjeen mukaan.

 Uunista tulleet kuppikakut olivan ihanan kullankeltaisia.

Kuorrutteksi tuli vaaleanpunainen vanilja kuorrute ja koristeeksi hopeakuulia. Lopputulos olikin makoisan vaniljainen ja suussasulava.

Itselläni on vaikeuksia saada koristeita tarttumaan kuorrutteeseen ja usein niitä onkin enemmän lautasella kuin kuppikakkujen päällä. Tähän tarvisi keksiä joku niksi, joten hyvät vinkit ovat tervetulleita.

Amerikkalaiset pannarit

Sunnuntai-illan iloksi läjä amerikkalaisia pannukakkuja.